Kun on kolme lasta pienillä ikäeroilla, kuluu lapsuusvuodet seuraten milloin kenenkin uhmaikää. Kun yksi lopettaa, niin toinen aloittaa ja pahimmillaan kaikilla kolmella on joku "kausi" käynnissä.
Meillä on ollut reilun vuoden verran keskivertoa rauhallisempaa. Ainoastaan kuopus kärsi 6v uhmasta. Kuopuksen uhma oli erittäin tempperamenttisiin veljiin verrattuna aika laimeaa, mutta muutos pojassa oli suuri. Kuopus oli elämänsä ensimmäiset 6 vuotta lähes poikkeuksetta hyvällä tuulella ja heräsi hymy kasvoillaan. Sitten yhtenä aamuna sängystä löytyikin rähisevä ja kitisevä mörrimöykky, joka alkoi urakalla haastamaan riitaa veljiensä kanssa jopa nyrkein ja kiukuttelemaan vanhemmilleen.
Nyt kun kuopuksen uhma alkaa laantua, joudumme toteamaan parin kuukauden tarkkailulla, että meillä on perheessä esiteini. Esiteinin tunnistaa siitä, että valtaosin käytös on järkevää, mutta mitä naurettavimmista syistä tapahtuu kiihtyminen -etenkin jos veli sanoo jotain. Siitä seuraa rähinää, rumapuhetta ja oven paiskomista. Kun esiteinin toiveita ja vaatimuksia ei toteutea, siitä seuraa marmatusta huonoista vanhemmista, jota säestetään ulinalla. Molemmissa vastoinkäymisissä rähinää saatetaan tehostaa järkyttävällä kiroilulla. Välillä kokeillaan rajoja oikein urakalla ja vanhemmille väkätetään, että enkä tee enkä tottele sua yhtään. Välillä taas elämä yleisesti ottaen niin kurjaa ja tylsää, että jo 11-vuotiasta uhkaa pystyyn kuoleminen. Kun kuohahdus on ohitse, elämä sujuu omatoimisen ja fiksun lapsen kanssa varsin jouhevasti. Normisettiä siis toistaiseksi. Kuuluu kasvuun.
Miksi sitten otsallani on kylmä hiki? No, siksi että tästä se aukeaa se murrosikäputki. Kohta esiteini onkin varsinaisessa murrosiässä ja seuraava on esiteini ja sitten seuraava on esiteini. Jos nyt varovaisesti laskeskellaan, että 16 vuoteen mennessä meno olisi tasoittunut, edessäni siis on 9 vuotta kapinaa ennenkuin kuopuskin on 16. Siis 9 vuotta kapinaa. Nyt just tulevaisuuden ennuste tuntuu aika ankealta.
Pikaisena valmistautumisena tulevaan tarvitsen:
-jonkun käsikirjan Näin hallitset äidin agressiota
-jonkun hyvän ja helpon harrastuksen, jossa voi nollata itsensä
-vertaistukiäidin
-pikaisen eroon pääsemisen vatsakatarrista, jota sisuskaluni kestäisivät jälleen viiniä
-hyvää viiniä kotiin toimitettuna (runsaasti)
Kun nämä ovat kunnossa, niin alan miettiä jotain rakentavimpia lähestymistapoja odottavaan 9 vuoden kakkuun. Kertokaa sillä välin omat vinkkinne esimurkkujen ja murkkujen hanskaamiseen.
Meillä on ollut reilun vuoden verran keskivertoa rauhallisempaa. Ainoastaan kuopus kärsi 6v uhmasta. Kuopuksen uhma oli erittäin tempperamenttisiin veljiin verrattuna aika laimeaa, mutta muutos pojassa oli suuri. Kuopus oli elämänsä ensimmäiset 6 vuotta lähes poikkeuksetta hyvällä tuulella ja heräsi hymy kasvoillaan. Sitten yhtenä aamuna sängystä löytyikin rähisevä ja kitisevä mörrimöykky, joka alkoi urakalla haastamaan riitaa veljiensä kanssa jopa nyrkein ja kiukuttelemaan vanhemmilleen.
Nyt kun kuopuksen uhma alkaa laantua, joudumme toteamaan parin kuukauden tarkkailulla, että meillä on perheessä esiteini. Esiteinin tunnistaa siitä, että valtaosin käytös on järkevää, mutta mitä naurettavimmista syistä tapahtuu kiihtyminen -etenkin jos veli sanoo jotain. Siitä seuraa rähinää, rumapuhetta ja oven paiskomista. Kun esiteinin toiveita ja vaatimuksia ei toteutea, siitä seuraa marmatusta huonoista vanhemmista, jota säestetään ulinalla. Molemmissa vastoinkäymisissä rähinää saatetaan tehostaa järkyttävällä kiroilulla. Välillä kokeillaan rajoja oikein urakalla ja vanhemmille väkätetään, että enkä tee enkä tottele sua yhtään. Välillä taas elämä yleisesti ottaen niin kurjaa ja tylsää, että jo 11-vuotiasta uhkaa pystyyn kuoleminen. Kun kuohahdus on ohitse, elämä sujuu omatoimisen ja fiksun lapsen kanssa varsin jouhevasti. Normisettiä siis toistaiseksi. Kuuluu kasvuun.
Miksi sitten otsallani on kylmä hiki? No, siksi että tästä se aukeaa se murrosikäputki. Kohta esiteini onkin varsinaisessa murrosiässä ja seuraava on esiteini ja sitten seuraava on esiteini. Jos nyt varovaisesti laskeskellaan, että 16 vuoteen mennessä meno olisi tasoittunut, edessäni siis on 9 vuotta kapinaa ennenkuin kuopuskin on 16. Siis 9 vuotta kapinaa. Nyt just tulevaisuuden ennuste tuntuu aika ankealta.
Pikaisena valmistautumisena tulevaan tarvitsen:
-jonkun käsikirjan Näin hallitset äidin agressiota
-jonkun hyvän ja helpon harrastuksen, jossa voi nollata itsensä
-vertaistukiäidin
-pikaisen eroon pääsemisen vatsakatarrista, jota sisuskaluni kestäisivät jälleen viiniä
-hyvää viiniä kotiin toimitettuna (runsaasti)
Kun nämä ovat kunnossa, niin alan miettiä jotain rakentavimpia lähestymistapoja odottavaan 9 vuoden kakkuun. Kertokaa sillä välin omat vinkkinne esimurkkujen ja murkkujen hanskaamiseen.
*****
Päivän matematiikka osuus: Jos joisin päivässä lasin viiniä murkkuputken lievitykseen, viikossa menisi n. 1,5 pulloa. 9 vuodessa on 468 viikkoa. Se tekisi sitten 702 pulloa viiniä. Pitänee alkaa etsiä sponsoria...