Palaan jälleen Galapagoksen muistoihin. Toisena risteilypäivänä tutustuimme asumattomaan Espanolan saareen. Ohjelmassa oli kävelyä rannalla merileijonien keskellä, sen jälkeen joko oleilua rannalla tai snorklausta rannalta tai veneestä. Iltapäivällä oli vuorossa pidempi kävelyretki Espanolalla ihaillen maisemia ja eläimiä.
Gardner Bay
Paikka, johon rantauduimme aamulla, oli Gardner Bay. Se on ihana korallihiekkainen paratiisiranta. Sää oli harmaa, mutta lämmin.
![]()
![]()
Rannalla meitä odotti aamupäivän tähdet eli merileijonat. Sääntönä on, että 2m turvaetäisyys ja turisti väistää. Nuo kaverit eivät kyllä ihmisiä arastelleet lainkaan.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Gardner Bay
Paikka, johon rantauduimme aamulla, oli Gardner Bay. Se on ihana korallihiekkainen paratiisiranta. Sää oli harmaa, mutta lämmin.
Rannalla meitä odotti aamupäivän tähdet eli merileijonat. Sääntönä on, että 2m turvaetäisyys ja turisti väistää. Nuo kaverit eivät kyllä ihmisiä arastelleet lainkaan.
Haaremin herra saapui rannalle kurinpitoon ja tarkkailemaan rouvalaumaansa
Haaremin kingi
Merileijonien poikaset olivat niin söpöjä. Tätä pientä kaveria tarkkailin yksikseni pidem. Se oli syötävän suloinen!
Päiväuniaika
Mitäköhän sitä nyt tekisi?
Ihan kuin pentu pyytäisi minua leikkimään kanssaan.
Rantakävelyn jälkeen hyppäsimme kumiveneeseen ja teimme reissun ensimmäisen snorklauksen.
Suarez Point
Iltapäivällä rantauduimme Suarez Pointille. Ensimmäisenä katseeni kiinnittyi hurjaan määrään Galapagokselle tyypillisiä punaisia rapuja pitkin kallioita.
Kun lähdimme kävelemään kivikkoista luontopolkua Suarez Pointilta, luonto-oppaamme varoitteli useasti astumasta meri-iguaanien hännän päälle. Sitä saikin varoa. Meri-iguaanit maata pötköttelivät kivipolulla eivätkä välittäneet ihmisistä yhtään mitään. Niinpä väistelimme iguaanien hännät. Iguaaneja kannatti muutenkin väistellä, koska ne mokomat välillä syljeskelevät. Muuten meri-iguaanit olivat leppoisan oloisia laumaeläimiä, jotka lämmittelivät kasoina. Varsinaisia ryhmähaliveikkoja :)
Kävelimme myös paikallisen "lentokentän" ohitse. Siellä albatrossien poikaset opettelevat lentämään. Yhtään lentotuntia ei ollut käynnissä, mutta kakkamäärästä ja höyhenistä päätellen, kenttä on ollut ahkerassa käytössä. Pöheikössä kentän reunalla istui albatrossivanhempi hautomassa munaa.
Albatrossiherra ja -rouva vuorottelevat munan hautomisessa. Jos hautovan puolison pitää siirtyä johonkin munaa vieritellään mukana. Espanolan maasto on kivikkoista ja jos munaa ei pystykään vierittämään voi vanhempi joutua hylkäämään munan. Mekin löysimme yhden hylätyn munan :(
Seuraavaksi innostuin kovasti, koska näin haukan lentelevän hyvin alhaalla. Sitten vasta olinkin täpinöissäni, kun haukka lasketui reilun 10m päähän. Lähestyin sitä hiipien ja toivoin saavani kuvia. Lopulta olin 2m päässä haukasta ja kiersin sitä etsin parasta kuvakulmaa. Aivan käsittämätöntä!
Retkemme päättyi jyrkälle kallioseinämälle, jossa asuu paljon lintuja. Maisemat olivat hienot.
Aallot saivat veden suihkuamaan rantakallion kolosta
Kallioilla pesii suuri määrä ruskosuulia (eng. boobie). Niitä on montaa eri alalajia, kuten sinijalka ja punajalka. Kyseinen kallio oli pääosin Galapagosinnaamiosuulien aluetta. Yhdellä herralla oli pesärakennuspuuhat menossa. Hauskan näköinen lintu.
Ihailimme matkan päästä Galapagoksen lunta. Kun linnut pesivät kallioilla kuivana kautena, muuttuvat kalliot vähitellen valkoiseksi. Se on sitä Galapagoksen lunta :D
Aurinko alkoi jo laskemaan, kun suuntasimme kumiveneelle ja takaisin kohti laivaa ja kannella pidettyjä grillibileitä :)
Toivon, että päivä säilyy muistoissani ikuisesti!