Kielivalinnat mietityttävät perheessämme jälleen.
Edellisestä kielivalintaepisodista emme ole vieläkään toipuneet ;) Esikoiselle kävi niin, että alakoulussamme alkoi A2-kielenä ainoastaan ruotsi. Poika oli valinnut saksan. Pienellä painostuksella saimme kielellisesti lahjakkaan pojan valitsemaan ruotsin. Olisihan se nyt ollut harmi, jos A2-kieli olisi jäänyt kokonaan pois. Valitettavasti tuosta pakko-ruotsista on saanut kuulla vanhempien lisäksi myös ruotsin opettaja...
Tämän jälkeen peruskoulun oppimäärä ruotsin osalta sekä alakoulumme kielitarjonta ovat muuttuneet. Syksyn 2016 kolmasluokkalaisista eteenpäin koululaiset aloittavat ruotsin opiskelun viimeistään kuudennelta luokalta B1-kielenä, jos eivät ole sen opiskelua aloittaneet jo aikaisemmin A-kielenä. Tämä on minusta hyvin hämmentävää. Ruotsin opiskelun keventämisestä tai muuttamisesta kokonaan vapaaehtoiseksi on puhuttu todella paljon. Käytännössä ruotsin opetusta on lisätty. Minun peruskouluvuosina ruotsin opetus alkoi seitsemänneltä ja nyt se alkaakin jo kuudennelta. Mitenkäs tässä nyt näin kävi?
A1-kieli alkaa kolmannelta luokalta. Lähikoulumme tarjoaa A1-kieleksi käytännössä englannin. Toisen vaihtoehdon eli ruotsin toteutuminen on varsin epävarmaa, ensi lukuvuodelle ryhmä ei toteutunut. Vapaaehtoinen A2-kieli alkaa neljänneltä luokalta. Koulumme tarjoaa A1-ruotsin lukijoille valinnaisena A2-kielenä englannin. Lähiyläasteelle ei pääse jos, ei ole A1/A2-kielenä englantia. Muille A2-kielen vaihtoehtoina on saksa ja espanja, olettaen että ryhmät muodostuvat.
![]()
Sinänsä A1-englanti ja A2-ruotsi, kuten esikoisellamme on, muodostavat hyvän paketin. Silloin koululaisella on läpi peruskoulun kaksi pitkää kieltä. Ruotsin eduksi voidaan laskea helpot "kielikylpy" mahdollisuudet vähintään lehtien ja television välityksellä. Pääkaupunkiseudulla monella on kaksikielisiä ystäviä.
Meidän keskimmäisellämme tätä pitkä englanti+ruotsi vaihtoehtoa ei ole. Hänelle alkaa pakosti englanti kolmannelta ja pakotsi ruotsi kutoselta. Kysymys kuuluukin, että kannattaako valita A2-kieli? Jaksaako alakoululainen lukea kolmea kieltä? Entä yläasteikäinen?
Kun A2-kielen kerran valitsee, siitä tulee pakollinen. Se seuraa peruskoulun loppuun saakka. Ala-asteella viikkontunteja on 2, yläasteella ilmeisesti yhtenä lukuvuotena 2 viikkotuntia ja kahtena lukuvuotena 3 tuntia. Yläasteen valinnaisaineiden määrän A2-kieli leikkaa puoleen, eli 3 tuntiin. A2-kielen arvosana tulee yläasteen todistukseen ja pahimmilaan kehnohko menestys siinä voi estää pääsyn mieluiseen kouluun yläasteen jälkeen. Ehkä kannattaisi jättää A2-kieli valitsematta.
Minä uskon sloganit "Kielitaito on pääomaa" ja "Kielten opiskelu kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin". Omalta kohdaltani olen huomannut, että kielitaito on hankittava koulu/opiskeluvuosina, aikuisena siihen on harvalla aikaa. Eli tätä taustaa vasten A2-kieli kannattaisi valita. Siirryn spekulaatiossani A2-kielen puolelle.
![]()
A-kielten oppimäärien tavoitteet ovat jo ala-asteen päätteeksi minusta aika kunnianhimoisia. Keskeneräisestä OPSista johtuen tarkkaa määritelmää en löytänyt, mutta allaoleva vastasi yleistä linjausta 6. luokan taidoista
Oppilas oppii
• kertomaan perustietoja itsestään ja lähipiiristään sekä viestimään arkipäivän puhetilanteissa tarvittaessa puhekumppanin apuun tukeutuen
• ymmärtämään arkielämää ja rutiininomaisia tapahtumia käsittelevän tekstin tai puheen keskeisimmän sisällön tilanneyhteyden tukemana
• kirjoittamaan lyhyen viestin kaikkein tutuimmissa, helposti ennakoitavissa arkisiin tarpeisiin ja kokemuksiin liittyvissä tilanteissa.
Pelkonani tietenkin on, että kielten opetus tankkaa samoja latuja kuin omana kouluaikanani. Sanastoa tankataan, tunteja kuluu, mutta kielitaitoa ei kuitenkaan kehity siten, että puhetta pystyisi tuottamaan tai edes kunnolla ymmärtämään. Etenkin yläasteikäisellä harmittaa, että A2-tunnit ovat poissa valinnaisaineista. Mielestäni etenkin jokaisen pojan pitäisi valita kotitalous sekä kaikki taideaineet. Toisaalta jotain aivan mystistä on tapahtunut esikoisemme englannin opiskelussa. Vuodessa hän onoppinut ymmärtämään erittäin hyvin puhuttua kieltä. Englantia ei voi käyttää enää kotona salakielenä. Varsin usein poika pystyy tuottamaan englanniksi yksinkertaisia vastauksia. Itse osasin vuoden opiskelun jälkeen sanoa Spot is a dog. Ehkä nykypäivänä kieltenopetus johtaa oikeaan kielitaitoon.
Entäs sitten se hyötynäkökulma? A2-vaihtoehdot ovat saksa ja espanja. Saksa on toki Keski-Euroopan valtakieli ja maailman 11. puhutuin kieli. Lapseni ikäpolvessa kaikki saksalaiset, itävaltalaiset ja sveitsiläiset tulevat puhumaan hyvää englantia. Espanja on maailman toiseksi puhutuin kieli ja siitä on todellista hyötyä Etelä-Amerikassa ja toki myös USAn etelävaltioissa. Etelä-Amerikka on vaan hyvin kaukana meidän nykytodellisuudestamme ja Espanjassa saa tapaksensa tilattua ihan englanniksi. Eihän sitä ruotsiakaan voi erityisen hyödylliseksi kutsua, joten kannattaako lapsella opetuttaa vielä toinenkin hyödytön kieli? Vai pitäisikö sallia sekin aika käytettäväksi mieluisiin harrastuksiin tai pahimillaan pleikan takomiseen?
Monen mielestä oikea vastaus on se, että antaa lapsen itse päättää. Kuulostellaan lapsen motivaatiota. Katsellaan miten A1-kielen opinnot lähtevät sujumaan. Varmasti on perheitä, joissa lapset ovat kypsiä miettimään tällaisia asioita jo 9-vuotiaana. Toki opettajalta saa jotain tukea päätöksen tekoon. Meidän lapsiamme kategorisesti ei ole innostanut tähän mennessä mikään, mistä voi tulla yksikään ylimääräinen läksy. Vaikka siihen menisi vain 2*15min viikossa, niin ei nappaa. Tästä syytä minusta päätös kuuluu minulle vähintään yhtä paljon kuin koululaiselle.
Meillä on siis monta hyvää syytä valita A2-kieli ja vähintään monta yhtä hyvää syytä olla valitsematta. Millaisia kokemuksia teillä muilla on A2-kielestä ja kolmen kielen opiskelusta? Tässä on vajaa vuosi miettiä asiaa. Miten tämä tuntuukin niin vaikealta päätökseltä.
A2-kielen aloittaminen olisi meille lähes itsestään selvä valinta, ellei olisi pakkoruotsia. Liityn niiden joukkoon, jotka väittävät, että pakkoruotsi heikentää suomalaisten kielitaitoa. Se vähentää muiden pitkien kielten valintaa selvästi. Valitettavasti pakkoruotsitettu kansamme ei kuitenkaan osaa puhua ruotsia.
Edellisestä kielivalintaepisodista emme ole vieläkään toipuneet ;) Esikoiselle kävi niin, että alakoulussamme alkoi A2-kielenä ainoastaan ruotsi. Poika oli valinnut saksan. Pienellä painostuksella saimme kielellisesti lahjakkaan pojan valitsemaan ruotsin. Olisihan se nyt ollut harmi, jos A2-kieli olisi jäänyt kokonaan pois. Valitettavasti tuosta pakko-ruotsista on saanut kuulla vanhempien lisäksi myös ruotsin opettaja...
Tämän jälkeen peruskoulun oppimäärä ruotsin osalta sekä alakoulumme kielitarjonta ovat muuttuneet. Syksyn 2016 kolmasluokkalaisista eteenpäin koululaiset aloittavat ruotsin opiskelun viimeistään kuudennelta luokalta B1-kielenä, jos eivät ole sen opiskelua aloittaneet jo aikaisemmin A-kielenä. Tämä on minusta hyvin hämmentävää. Ruotsin opiskelun keventämisestä tai muuttamisesta kokonaan vapaaehtoiseksi on puhuttu todella paljon. Käytännössä ruotsin opetusta on lisätty. Minun peruskouluvuosina ruotsin opetus alkoi seitsemänneltä ja nyt se alkaakin jo kuudennelta. Mitenkäs tässä nyt näin kävi?
A1-kieli alkaa kolmannelta luokalta. Lähikoulumme tarjoaa A1-kieleksi käytännössä englannin. Toisen vaihtoehdon eli ruotsin toteutuminen on varsin epävarmaa, ensi lukuvuodelle ryhmä ei toteutunut. Vapaaehtoinen A2-kieli alkaa neljänneltä luokalta. Koulumme tarjoaa A1-ruotsin lukijoille valinnaisena A2-kielenä englannin. Lähiyläasteelle ei pääse jos, ei ole A1/A2-kielenä englantia. Muille A2-kielen vaihtoehtoina on saksa ja espanja, olettaen että ryhmät muodostuvat.
Sinänsä A1-englanti ja A2-ruotsi, kuten esikoisellamme on, muodostavat hyvän paketin. Silloin koululaisella on läpi peruskoulun kaksi pitkää kieltä. Ruotsin eduksi voidaan laskea helpot "kielikylpy" mahdollisuudet vähintään lehtien ja television välityksellä. Pääkaupunkiseudulla monella on kaksikielisiä ystäviä.
Meidän keskimmäisellämme tätä pitkä englanti+ruotsi vaihtoehtoa ei ole. Hänelle alkaa pakosti englanti kolmannelta ja pakotsi ruotsi kutoselta. Kysymys kuuluukin, että kannattaako valita A2-kieli? Jaksaako alakoululainen lukea kolmea kieltä? Entä yläasteikäinen?
Kun A2-kielen kerran valitsee, siitä tulee pakollinen. Se seuraa peruskoulun loppuun saakka. Ala-asteella viikkontunteja on 2, yläasteella ilmeisesti yhtenä lukuvuotena 2 viikkotuntia ja kahtena lukuvuotena 3 tuntia. Yläasteen valinnaisaineiden määrän A2-kieli leikkaa puoleen, eli 3 tuntiin. A2-kielen arvosana tulee yläasteen todistukseen ja pahimmilaan kehnohko menestys siinä voi estää pääsyn mieluiseen kouluun yläasteen jälkeen. Ehkä kannattaisi jättää A2-kieli valitsematta.
Minä uskon sloganit "Kielitaito on pääomaa" ja "Kielten opiskelu kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin". Omalta kohdaltani olen huomannut, että kielitaito on hankittava koulu/opiskeluvuosina, aikuisena siihen on harvalla aikaa. Eli tätä taustaa vasten A2-kieli kannattaisi valita. Siirryn spekulaatiossani A2-kielen puolelle.
A-kielten oppimäärien tavoitteet ovat jo ala-asteen päätteeksi minusta aika kunnianhimoisia. Keskeneräisestä OPSista johtuen tarkkaa määritelmää en löytänyt, mutta allaoleva vastasi yleistä linjausta 6. luokan taidoista
Oppilas oppii
• kertomaan perustietoja itsestään ja lähipiiristään sekä viestimään arkipäivän puhetilanteissa tarvittaessa puhekumppanin apuun tukeutuen
• ymmärtämään arkielämää ja rutiininomaisia tapahtumia käsittelevän tekstin tai puheen keskeisimmän sisällön tilanneyhteyden tukemana
• kirjoittamaan lyhyen viestin kaikkein tutuimmissa, helposti ennakoitavissa arkisiin tarpeisiin ja kokemuksiin liittyvissä tilanteissa.
Pelkonani tietenkin on, että kielten opetus tankkaa samoja latuja kuin omana kouluaikanani. Sanastoa tankataan, tunteja kuluu, mutta kielitaitoa ei kuitenkaan kehity siten, että puhetta pystyisi tuottamaan tai edes kunnolla ymmärtämään. Etenkin yläasteikäisellä harmittaa, että A2-tunnit ovat poissa valinnaisaineista. Mielestäni etenkin jokaisen pojan pitäisi valita kotitalous sekä kaikki taideaineet. Toisaalta jotain aivan mystistä on tapahtunut esikoisemme englannin opiskelussa. Vuodessa hän onoppinut ymmärtämään erittäin hyvin puhuttua kieltä. Englantia ei voi käyttää enää kotona salakielenä. Varsin usein poika pystyy tuottamaan englanniksi yksinkertaisia vastauksia. Itse osasin vuoden opiskelun jälkeen sanoa Spot is a dog. Ehkä nykypäivänä kieltenopetus johtaa oikeaan kielitaitoon.
Entäs sitten se hyötynäkökulma? A2-vaihtoehdot ovat saksa ja espanja. Saksa on toki Keski-Euroopan valtakieli ja maailman 11. puhutuin kieli. Lapseni ikäpolvessa kaikki saksalaiset, itävaltalaiset ja sveitsiläiset tulevat puhumaan hyvää englantia. Espanja on maailman toiseksi puhutuin kieli ja siitä on todellista hyötyä Etelä-Amerikassa ja toki myös USAn etelävaltioissa. Etelä-Amerikka on vaan hyvin kaukana meidän nykytodellisuudestamme ja Espanjassa saa tapaksensa tilattua ihan englanniksi. Eihän sitä ruotsiakaan voi erityisen hyödylliseksi kutsua, joten kannattaako lapsella opetuttaa vielä toinenkin hyödytön kieli? Vai pitäisikö sallia sekin aika käytettäväksi mieluisiin harrastuksiin tai pahimillaan pleikan takomiseen?
Monen mielestä oikea vastaus on se, että antaa lapsen itse päättää. Kuulostellaan lapsen motivaatiota. Katsellaan miten A1-kielen opinnot lähtevät sujumaan. Varmasti on perheitä, joissa lapset ovat kypsiä miettimään tällaisia asioita jo 9-vuotiaana. Toki opettajalta saa jotain tukea päätöksen tekoon. Meidän lapsiamme kategorisesti ei ole innostanut tähän mennessä mikään, mistä voi tulla yksikään ylimääräinen läksy. Vaikka siihen menisi vain 2*15min viikossa, niin ei nappaa. Tästä syytä minusta päätös kuuluu minulle vähintään yhtä paljon kuin koululaiselle.
Meillä on siis monta hyvää syytä valita A2-kieli ja vähintään monta yhtä hyvää syytä olla valitsematta. Millaisia kokemuksia teillä muilla on A2-kielestä ja kolmen kielen opiskelusta? Tässä on vajaa vuosi miettiä asiaa. Miten tämä tuntuukin niin vaikealta päätökseltä.
A2-kielen aloittaminen olisi meille lähes itsestään selvä valinta, ellei olisi pakkoruotsia. Liityn niiden joukkoon, jotka väittävät, että pakkoruotsi heikentää suomalaisten kielitaitoa. Se vähentää muiden pitkien kielten valintaa selvästi. Valitettavasti pakkoruotsitettu kansamme ei kuitenkaan osaa puhua ruotsia.
