Enpä ollutkaan aikaisemmin tajunnut, kuinka tiukasti kännykkä oli kasvanut käteeni kiinni. Olen nimittäin viimeisen vajaan kahden viikon aikana potenut kännykästä irtautumisahdistusta.
Voisin jopa väittää, että tunnen eroahdistuksen fyysisinä oireina. Useasti päivän aikana tulee sellainen tunne, että nyt pitää vilkaista kännykkää: skannata sähköpostiotsikot, piipahtaa Instassa tai Facessa tai vilkaista whatsappia. Sitten kun sitä kännykkää ei enää olekaan, iskee hetkellinen hermostus. Silloin tekee mieli kiemurrella tuolilla ja mielessä jyllää ajatus: "Mitä minä nyt teen??" Aika tiukkasti istuu siis tapa vilkuilla kännykkää, vaikka kännykkä puuttuu.
Somepaastoni ei lähtenyt sisäisestä tarpeesta tarkkailla käytöstäni tai halusta muuttaa sitä. Maanantaina 4.1, tuona kohtalon päivänä, tuo käteni luonteva jatke pimeni täysin ilman ennakkovaroitusta. Huolto totesi, että sekä toivo että kaikki data on menetetty :(
Päätöksen tekeminen uudesta käden jatkeesta osoittautui hyvin vaikeaksi. Olen suuresti pähkäillyt kolminaisuutta hyvä kamera - hinta - appsit. Ehkäpä jo ensi viikolla pääsen somepaastostani irti. Varapuhelimena olen käyttänyt luokkansa huippua vuodelta 2006. Kyseessä on todella köyhä malli, jossa on vain yksi pää appsi: sillä voi puhua. Niin 2000-lukua :(
Olen oppinut tästäkin episodista kaksi asiaa:
1) Kannattaa tarkkailla, että kuinka tiukasti elektroninen laite on kädessä kiinni tai sen ulottuvilla. Kannattaa välillä pistää laitteet syrjemmälle ja viettää aluksi vaikka laitteeton tunti keskittyen vain yhteen asiaan ilman, että huomiota pitää välillä pirstoa laitteen vilkuiluun. Tai jos mielestäsi et ole lainkaan laitekoukussa, niin kokeilepas viettää laitteeton ilta.
2) Kaikki data puhelimesta kannattaa synkronoida johonkin pilveen tai omalle tietokoneelle. Ne asetukset kannattaa tsekata moneen kertaan, että kaikki olennainen tulee synkatuksi. Kadotin tässä rytäkässä aivan kaikki kontaktitiedot puhelimestani, kenenkään yhteystietoja ei jäänyt jäljelle.
PS. Jos olen soittanut/tekstannut sinulle vuoden 2015 aikana ja toivoisit minun tekevän niin myös vuonna 2016, laita tekstari nimelläsi tai sähköpostia.
Voisin jopa väittää, että tunnen eroahdistuksen fyysisinä oireina. Useasti päivän aikana tulee sellainen tunne, että nyt pitää vilkaista kännykkää: skannata sähköpostiotsikot, piipahtaa Instassa tai Facessa tai vilkaista whatsappia. Sitten kun sitä kännykkää ei enää olekaan, iskee hetkellinen hermostus. Silloin tekee mieli kiemurrella tuolilla ja mielessä jyllää ajatus: "Mitä minä nyt teen??" Aika tiukkasti istuu siis tapa vilkuilla kännykkää, vaikka kännykkä puuttuu.
Somepaastoni ei lähtenyt sisäisestä tarpeesta tarkkailla käytöstäni tai halusta muuttaa sitä. Maanantaina 4.1, tuona kohtalon päivänä, tuo käteni luonteva jatke pimeni täysin ilman ennakkovaroitusta. Huolto totesi, että sekä toivo että kaikki data on menetetty :(
Päätöksen tekeminen uudesta käden jatkeesta osoittautui hyvin vaikeaksi. Olen suuresti pähkäillyt kolminaisuutta hyvä kamera - hinta - appsit. Ehkäpä jo ensi viikolla pääsen somepaastostani irti. Varapuhelimena olen käyttänyt luokkansa huippua vuodelta 2006. Kyseessä on todella köyhä malli, jossa on vain yksi pää appsi: sillä voi puhua. Niin 2000-lukua :(
Pimennyt puhelin (elinikä n. 2v 2kk) ja köyhä puhelin
1) Kannattaa tarkkailla, että kuinka tiukasti elektroninen laite on kädessä kiinni tai sen ulottuvilla. Kannattaa välillä pistää laitteet syrjemmälle ja viettää aluksi vaikka laitteeton tunti keskittyen vain yhteen asiaan ilman, että huomiota pitää välillä pirstoa laitteen vilkuiluun. Tai jos mielestäsi et ole lainkaan laitekoukussa, niin kokeilepas viettää laitteeton ilta.
2) Kaikki data puhelimesta kannattaa synkronoida johonkin pilveen tai omalle tietokoneelle. Ne asetukset kannattaa tsekata moneen kertaan, että kaikki olennainen tulee synkatuksi. Kadotin tässä rytäkässä aivan kaikki kontaktitiedot puhelimestani, kenenkään yhteystietoja ei jäänyt jäljelle.
PS. Jos olen soittanut/tekstannut sinulle vuoden 2015 aikana ja toivoisit minun tekevän niin myös vuonna 2016, laita tekstari nimelläsi tai sähköpostia.